Ensimmäinen on valkoinen ja pörröinen. Se hankittiin Radiokirppikseltä kymmenellä eurolla pari viikkoa sitten ja on siitä lähtien ollut Akikon unikaverina. Kaveri, siis lampaantalja, on ihanan pehmeä ja lämmittää mukavasti koiranpetiä. Tulin kotiin, laitoin taljan lattialle: Akiko nuuhkaisi sitä pari kertaa ja asettui sitten sen päälle makaamaan. Ja miten niin kissat löytävät aina mukavimmat oleskelupaikat?
Toinen kaveri on sekin villaa. Se ei kylläkään ole valkoinen, vaan ruskea. Eikä se ole myöskään lammas, vaan koira. Se lentänyt Pariisista asti Teemun äidin mukana Akikoa viihdyttämään. Ja aikamoisen riemun se saikin aikaan kun se kaivettiin pussista esille! Onneksi se ei suuttunut, vaikka sitä riepoteltiin ympäri taloa aika hurjastikin. Tässä kaverukset sulassa sovussa:
Kolmas ja neljäs kaveri ovatkin sitten ihan oikeita koiria. Akiko on hitaasti lämpiävää tyyppiä (varsinkin muille nartuille), joten olemme aloittaneet tutustumiset toisiin koiriin varovasti. Viime tiistaina kävimme yhdessä lenkillä Tinjan ja Maru-shiban kanssa. Marulla on ikää 5 kk ja se on aivan ihana pieni punainen shibaneiti. Maru olisi kovasti halunnut tutustua ja leikkiä, mutta Akiko rähähti sille heti ja pysyi lenkillä omissa oloissaan, ei kuitenkaan enää murissut. Koirapuistossa se intoutui riemukkaaseen juoksemiseen ja leikkimiseen, vaikka paikalle tuli kaksi muutakin koiraa! Odotamme innolla tulevia leikkihetkiä Marun kanssa.
Tänään kävimme lenkillä ja puistoilemassa Morris-herran kanssa. Morris on parivuotias, erittäin sekarotuinen ja erittäin kiltti. Se on Teemun siskon hoitokoira, ja Akikon mielestä hurjan kiva poika. Lenkillä koirat menivät kuin kaksi vanhaa kaverusta. Tässä parivaljakko:
Eilen Akiko oli hoidossa ja minä suuntasin Vantaalle SSKY:n päänäyttelyyn, jossa oli myös shibojen erikoisnäyttely ja Lemmikki 2008 -messut. Päivä oli pitkä mutta antoisa, halli oli täynnä kaikenlaista vilistäjää. Illalla kävin vielä tervehtimässä aina niin iloista Opri-shibaa. Merille ja Jullelle kiitokset serurasta ja autokyydeistä! Näyttelystä toin Akikolle tuliaisina näyttelyhinan ja sen kanssa jo vähän harjoiteltiinkin illalla. Lisäksi pikku piski sai Luun. Luu ei ensin herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia, mutta pienen rohkaisun jälkeen Luuta jo vähän lipaistiin ja maisteltiin. Lopulta Akiko ymmärsi itse miten Luun kanssa on toimitava: rakt på sak eli suoraan asiaan, ei siinä auta pikku puraisut! Luun syömisessä menee tämä ilta ja varmaan vielä huominenkin, sillä syöminen jäi kesken kun koira uupui ja käpertyi kerälle koriinsa. Kyllä Luu on sen verran kova pala purtavaksi että välillä täytyy huilia.
Luukuvien myötä Akiko lähettää terveiset Tarolle, joka blogissaan urheasti kamppailee villisian sorkan kanssa!
4 kommenttia:
Tervetuloa Onnin ja Tiukun luunpurentakoulutukseen! Onni suostuu kyllä esittämään vaikka Akikon luulla, miten se saadaan nopeasti palasiksi ja kitusiin... ;-)
Ihanan näköinen tuo herra Morris!
Kiva että Prinsessa on saanut kavereita, pitäähän Hänen Ylhäisyydellään olla hovia... :-)
Morris näyttää tosiaan siltä, että on palkattu neiti Prinsessan hoviin. Vakavasta ilmeestä päätellen johonkin korkeaan ja arvokkaaseen virkaan. Onnea luun syöntiin ja kiitokset itsellesi matkaseurasta! Ainakin tuli ostettua niin perhanasti kaikkea eli oli kai onnistunut reissu...
Moi! Olette alkaneet tutustumisen luihin, vinkeää ;) Marulla menossa hirven reisiluu, kestää varmaan ensi vuoden lopulle...Vois ottaa taas treffiä tähän johonkin sopivaan rakoon, viikonloppuna mennään tutustumaan toiseen shibanpentuun Ändiin, joka tulee siis Mikan äidille ja veljelle :) voi olla aika rajut leikit lapsilla! Mutta laita vaikka viestiä kun luet tän että millon sopis, meinaa vaan aika pimeetä olla...mutta 29 pvä lauantaina vois vaikka lenkillä käydä tai jotain, koirapuistoilla niin ei ois niin pimeetä :) Tinja
Moikka Tinja ja Maru! Mennään vaan lenkille yhdessä, on munkin pitänyt sitä ehdottaa. Laita kuvia Ändistä johonkin! :)
Lähetä kommentti