Ulkoilua

Shiban ja kissan ero on siinä, että shiba pitää viedä ulos tarpeilleen. Itse en ole mikään himoliikkuja vaikka viihdynkin luonnossa. Onneksi siis omistan koiran, joka ei hypi seinille jos ei joka päivä pääse kahden tunnin lenkille. Tai oikeastaan kyllä pidän ulkoilusta, mutta tympäisee joskus mennä parikymmentä kertaa viikossa yksinään vaeltamaan, kun tuo talouden miespuolinen yksilö ei todellakaan ole mikään ulkoiluihminen. Pitäis ehkä ruveta soittelemaan kaikille kavereille lenkeillä niin aika menis nopeammin. Sekin auttais jos olis useammin seurana joku, jonka kanssa jauhaa (koirista, tai mistä tahansa), mutta nykyään ei kellekään voi vaan soittaa että lähdetkö lenkille, kun aika pitäis varata aina kuukautta etukäteen.

Meillä on lähellä nykyään useampi puisto, joten onneksi ei tarvitse joka päivä kiertää samoja reittejä. Aina voi myös lähteä koiran kanssa porukoiden luokse, siellä voi mennä itse vaikka sieneen ja koira saa juosta vapaana metsässä. Viime aikoina on tullut kuvioihin myös vaihtoehtoinen liikuntamuoto, shibastani on nimittäin tulossa tallikoira. Se on kylläkin ollut vasta kerran tallilla mukana, mutta jatkossa kyllä tulee varmasti aina mukaan. Akiko ei jahtaa hevosia vaan ymmärtää pysyä turvallisen välimatkan päässä ihmettelemässä (vähän pelottaa). Se pysyy koko ajan lähettyvillä ja viihtyy myös lasten kanssa:



Välillä pitää toki hepuloida ympäri pihaa:



Kiitos kuvista Inkalle. Kyllä siellä ihan oikeasti niitä heppojakin oli, ei vaan nyt sattunut yhtään samaan kuvaan koiran kanssa. :D

Viime lauantaina me ulkoilimme Pyynikin maisemissa. Perimmäinen syy oli tietysti se, että munkkikahvit olivat tarjouksessa, mutta kyllä me herkuttelun lisäksi myös lenkkeiltiin. Akiko löysi puskasta pallonkin, kun sellaista ei emäntä ollut tajunnut ottaa mukaan. Kiitämme kahviseurasta Hanskua, tässä kuvia: