Karkkila RN 25.9.2010

Lupasin laittaa juttua viime näyttelystä, joten tässä sitä tulee!

Kävimme siis Karkkilan ryhmänäyttelyssä Onninmaan Inkan ja Tiukun kanssa. Onni-göötti lähti myös mukaan seuramieheksi. Tämä oli Tiukun ensiesiintyminen sekä valiona että vetskuna, joten pientä jännitystä tietysti oli ilmassa. ;) Tiukulla on mitä ilmeisimmin joku erikoistutka näyttelyiden suhteen, sillä se oli jälleen kerran onnistunut popsimaan kupunsa täyteen ruokaa ennen kauneuskilpailuja. Tällä kertaa mestarivaras oli syönyt tiensä hevosten rehusäkkiin (edelliskerralla maha täyttyi kalkkunanlihasta maailmannäyttelyn kynnyksellä). Teräsvatsainen Tiuku ei ollut juuri millänsäkään pienestä pömppiksestä (joka onneksi vähän pieneni aamun mittaan), mutta ihmiset eivät tienneet olisiko pitänyt itkeä vai nauraa...

Aikataulut eivät meitä hirveästi suosineet: gööttikehä oli klo 9 ja shibakehä iltapäivällä. Lähdettiin siis matkaan aamukuudelta. Vähän pelotti josko törmättäisiin hirviin matkalla, sillä hirvenmetsästyskausi oli juuri alkanut. Hirvimiehiä näkyi kyllä, mutta hirvet onneksi pysyttelivät syvemmällä metsissä.

Näyttely oli ulkona hiekkakentällä, mutta ilma oli kuiva eikä tarvinnut tarpoa mutavellissä. Tiukun esiintyminen meni hienosti rutiinilla -  tuloksena ERI PN2 ja ROP VET. Kehä oli nopeasti ohi, joten veimme koirat autoon ja suuntasimme kahvikupillisen kautta kirppiskierrokselle. Sen jälkeen kävimme koirien kanssa lenkillä, ja lopulta shiba pääsi esiintymään kehään. Ensin tosin piti vähän säätää, koira kun oli luettelossa isänsä nimellä ja vielä veteraaniluokassa...

Shibojen tuomari oli Katarzyna Fiszdon Puolasta. Tässä arvostelu:

Head in good proportion to body. A bit round eyes. Heavy, strong body. A bit overloaded back. Not parallel legs. Excellent handling.

kuva: Inka Mattila

kuva: Inka Mattila

Tuloksena siis AVO H. Kehäkäytös oli oikein hyvää (harjoittelin edellisenä iltana vähän, koska koira tarjosi seisomisen sijaan kierimistä :D). Pöydällä on Akikon mielestä epämukavaa, mikä varmasti johtuu siitä, että sitä ei ole juuri harjoiteltu. Viime kokemukset on eläinlääkäristä, kun anaalirauhaset tyhjennettiin, joten ei ihme. Se antaa kuitenkin tutkia, katsoa hampaat jne.

Arvostelu on sinänsä ihan oikea, että koirahan on vähän löysärunkoinen ja aavistuksen takakorkea. Tuo parallel legs varmaankin viittaa siihen, että kyynärpäät kääntyvät helposti ulos. Täytyy nyt siis yrittää saada Akiko parempaan lihaskuntoon ja harjoitella tuota seisomista niin, että etutassut olisivat nätisti ja takatassut mieluummin vähän takana. Harmittaa kyllä silti se, että arvostelussa ei juuri ole mitään positiivisia kommentteja koirasta. Mielestäni sillä kuitenkin on erinomainen ilme, erittäin hyvä turkin laatu, hyvä häntä, se liikkuu hyvin jne. Noh, kauneus on katsojan silmässä!

kuva: Inka Mattila

Se, mikä lämmitti handlerin mieltä oli tuo viimeinen kommentti, tuomari nimittäin sanoi vielä kehäsihteerillekin että "very good handler"! :) Vaikka olenkin harrastanut koiria pienestä pitäen, en ole juurikaan esittänyt niitä näyttelyissä. En varmaan pärjäisi kovin "esitettävien" rotujen kanssa, mutta luonnollinen shiba sopii kuin nenä päähän. Koiraa ei voi pakottaa esiintymään, ja esimerkiksi Akikon kanssa on ihan turha ruveta nostelemaan sen jalkoja tms., se vain hermostuu siitä. Shiban kuuluu "säteillä" luonnollista kaunetutta ja itsevarmuutta, joten mielestäni se osaa myös varsin hyvin esiintyä ilman suurempaa hössötystä.En pidä siitä, että koiraa kiskotaan tarpeettomasti tai sitä käsitellään turhan ronskisti. Lisäksi esiintyminen pitää olla koiralle mukavaa, eikä se ole koiran vika, vaikka menestystä ei aina tulisikaan.

Oli siis tosi mukavaa kuulla myönteistä palautetta.

Kehän jälkeen odoteltiin vielä hetki Tiukun pyrähdystä vetskukehässä, työnsä tehnyt Akiko sai palkaksi vasikanhännän jota pureskeli tyytyväisenä häkissään.

Kotimatka meni nopeasti, hitaasti, sillä pysähdyttiin syömisen lisäksi myös shoppailemaan pariinkin otteeseen. Tai siis minähän en ostanut juuri mitään, mutta agitoin kuulemma reissukaveriani....En tunnusta!

Akiko oli aivan poikki näyttelystä ja se nukahtikin saman tien autoon päästyään.  :)

Tiuku sai hienon ruusukkeen ja valtavan pokaalin kotiin viemisiksi.

Onnea Tiukulle!

"Vierivä kivi ei sammaloidu", sanoo Tiuku!