Tuikun kippurablogi

Surullisia uutisia

2011-03-08T21:58:00.000+02:00

kuva: Meri Pistokoski

Sirun pieni urospentu ei kaikista yrityksistä huolimatta jaksanut enää. Pikku Samurai lopetti syömisen ja sen paino rupesi putoamaan, joten lopetus oli väistämätöntä. Suru on kaikilla suuri, mutta eniten voimia toivomme Merille, sillä hän piti todella hyvää huolta tästä pikku taistelijasta koko viikon. Tämä pieni urhea vadelmatassu kosketti monen ihmisen sydäntä kuvien välityksellä, enkä säästynyt kyyneliltä minäkään uutisen kuullessani.

Tässä pieni mustavalkoinen sydäntenmurskaaja viimeistä kertaa äidin kanssa:

kuva: Meri Pistokoski

Siru on tuossa kuvassa aivan Akikon näköinen, mikä ei yhtään tee asiaa helpommaksi. Muut pennut voivat hyvin, ja toivonkin että pääsen muutaman viikon päästä niitä katsomaan Helsinkiin. En ole Siruakaan nähnyt pitkään aikaan.

Siru ja Sumo täyttävät tänään kaksi vuotta, joten onnittelut ovat myös paikallaan. Tässä minä ja jättisuuret palleroiset ensimmäisellä hihnalenkillä:

kuva: Meri Pistokoski

Sirun lapset

2011-03-02T14:59:00.000+02:00

Siru sai vihdoin pennut maanantaina!

Neljä pentua tuli: kaksi narttua ja kaksi urosta, joista toinen taistelee vielä elämästään. Pentujen isä on Takafuji Kuromaru Go Kagiyasou.

Tässä Merin ottamat kuvat pesueesta:

Hachi

2011-02-15T17:02:00.001+02:00

Miten hankitaan koira?

Kun vihdoin päätin, että haluan juuri shiban, otin selvää kasvattajista ja kävin tutustumassa shiboihin. Näinhän siis yleensäkin ihmiset kai tekevät koiraa hankkiessaan. Lopulta otin yhteyttä Meriin ja tutustumisen jälkeen sovittiin alustavasti sijoituspennun hankkimisesta. Halusin nartun, mutta Oprin astuttaminen ei sillä kertaa onnistunut, joten jäätiin odottelemaan seuraavia juoksuja.

Sitten Meri kuitenkin yhtenä syysiltana soitti, ja kysyi kelpaisko aikuinen koira. No, kelpasihan se. Ja niin se tuli sitten muutaman viikon päästä Norjasta lentokoneella tänne Suomeen. Pieni musta otus, joka oli teljetty lentohäkkiin ja kynsi epätoivoisesti sen ovea, että jos joku päästäisi ulos. Ulos päästyään sen häntä vispasi hurjasti ja pusuja tuli kaikille, karvaa lähti aivan tajuttomasti. Ja oli tietty hirveä jano ja pissahätä. Niin meillä sitten oli shiba.

Miten hankitaan toinen koira?

Aloin miettimään toisen shiban hankkimista, kun Akiko astutettiin edellisen kerran. Pentueseen kuitenkin syntyi pelkkiä uroksia, ja olisin halunnut nartun, joten ei sitten tullut vielä toista shibaa meille. Koiran hankinta siirtyi hamaan tulevaisuuteen jälleen kerran.

No, joko arvaatte, miten kävi? No juu, Meri soitti ja kysyi, haluanko koiran. :D Oma vastaus oli luonnollisesti "tottakai", mutta miestä piti vähän suostutella (eikä ihan niin vähän). Mutta suostuihan se lopulta, ja taas meille oli tulossa Norjasta koira lentokoneella!

Täällä se nyt siis on, Hachiman Go Ryuukyuu Uruma eli Hachi. Hachi on 8-vuotias uros, joka joutui vaihtamaan kotia omistajan sairastuttua vakavasti. Se on erittäin kiltti, rauhallinen, hiljainen, mutta silti leikkisä ja iloinen koira. Vähän on ympäristönvaihdos aiheuttanut hämmästystä, mutta uskon, että Hachi sopeutuu nopeasti meille. Hachin omistaa Christen Lang, jolle kuuluu kiitos siitä, että saimme tämän ihanan herrasmiehen Suomeen!

Niin, ja Akiko tietysti aloitti juoksun pari viikkoa sitten, ja joutuu nyt olemaan tämän viikon hoidossa. :)

Ystävänpäivä

2011-02-14T18:42:00.000+02:00

Toivotamme hyvää ystävänpäivää kaikille!

Koirahierontaa

2011-02-03T23:11:00.000+02:00

Saimme kaverin kaverilta koirahierojaksi opiskelevan Susannan yhteystiedot. Susanna tarvitsi uusia projektikoiria, kun edelliset alkoivat olla hyvässä kunnossa eikä hierojaa enää tarvittu kovin usein.

Susanna kävi meillä hieromassa Akikoa viime viikolla. Ensin tehtiin vähän taustakartoitusta mahdollisista ongelmista ja koiran elintavoista. Sitten hieroja kävi koiran läpi molemmilta puolilta. Akiko suhtautui aluksi hieman epäilevästi hierontaan (rapsutukset olisivat kyllä kelvanneet), mutta rentoutui kuitenkin pikkuhiljaa. Mitään lihasongelmia koirasta ei löytynyt, mutta muutamissa kohdissa oli kireyksiä. Kireyksiä oli erityisesti selän lannealueella ja takajalkojen hamstring-lihasten lähtö- ja kiinnityskohdissa.

Hieronnan jälkeisenä päivänä lihakset olivat selkeästi hieman hellänä, joten venyttelin ja hieroin koiraa lenkin jälkeen. Tätä on nyt toistettu noin muutaman kerran viikossa. Lisäksi ollaan tehty venytyksiä namipalan avulla, mikä on Akikolle erityisen mieluista puuhaa. ;)

Susanna pitää jokaisesta projektikoirastaan hierontapäiväkirjaa, johon kirjoitetaan jokaisen hierontakerran jälkeen. Myös omistajat voivat lisätä päiväkirjaan kommentteja, mikä on ihan mahtava juttu!

Hyvänä vinkkinä voin jakaa muillekin: koirillakin voi käyttää lämmitettävää viljatyynyä. Lämmitä tyyny lenkin jälkeen ja aseta se esimerkiksi koiran selkää vasten. Samalla voit silitellä koiraa ja hieroa varovasti sen lihaksia.

Seuraavan hierontakerran piti olla ensi viikolla, mutta Akiko aloitti juuri juoksun, joten hierontakerta siirtyy. Ensi kerralla katsotaan koiran liikkeitä ulkona ja jatketaan siitä, mihin viime kerralla jäätiin. :)

Kirskaanniemi

2011-01-27T19:40:00.000+02:00

Lauantaina käytiin pienellä vaelluksella Kirskaanniemessä. Roni-shiba oli meillä hoidossa, joten sekin pääsi mukaan nauttimaan lumisista maisemista. Kirskaanniemi sijaitsee Lempäälän puolella Birgitan polun varrella. Siellä on useampi nuotiopaikka sekä laavu.

Auto jätettiin parkkiin ja siitä sitten jatkettiin polkua pitkin. Koirat saivat selkäreput, joihin laitettiin pienet painot. Akiko sai mennä vapaana, mutta Roni pidettiin fleksissä. Shibat olivat kovin innoissaan ja kauhea kiire oli eteenpäin.

Lunta on täällä aivan hirveästi ja tuntuu että koko ajan tulee lisää. Polku oli kuitenkin yllättävän hyvässä kunnossa, suhteellisen tiiviiksi tamppautunutkin jopa.

Paksun lumikerroksen takia jään päällä oli vettä, joten sinne ei auttanut mennä kävelemään!

Perillä odottelimme hetken, että nuotiopaikka vapautuisi. Paikalla oli myös pieniä lapsia, joten koiran saivat paljon rapsutuksia ja ihailua osakseen. Lopulta sitten paistettiin nuotiotulella ruokaa. Kyllä muuten maistui tarpomisen jälkeen! Myös koirien (siis varsinkin Akikon) teki aivan hirveästi mieli, varmasti tuoksut olivat ihanat. Ruoan jälkeen laitettiin vielä pannukahvit tulille.

Paluumatkan koirat saivat taivaltaa ilman reppuja. Tässä mennään peräkanaa polulla:

Niin siis kumman oksa tää nyt olikaan?

Lenkin jälkeen kävimme vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa Akikolle ruokaa. Se oli Ronin mielestä vähän jännä paikka, vähän piti vinkuakin, mutta nopeasti se sitten reipastui kun mentiin herkkuosastolle. Kotiin päästyään shibat saivat ruokaa ja kömpivät nukkumaan, taisi olla aika rankka päivä!

Pehmoshiboja

2011-01-12T16:04:00.000+02:00

Käykääpäs vilkaisemassa blogilistan uusinta blogia!

Kennel Inaridoussa on syntynyt jo useita ihania pehmoshiboja. Pikkuiset pehmoshibat ovat lähteneet valloittamaan maailmaa, ja niitä asuukin nykyään myös rapakon toisella puolella.

Kennel Inaridou

Hepo hirnahtaa

2011-01-12T15:43:00.001+02:00

Uuden vuoden kunniaksi esittelemme uuden "perheenjäsenemme".

lämminveriruuna Ranch Fury "Jussi" s. 2003

Omistan nyt osan tästä ratsun hommia opiskelevasta mustasta ruunasta. Tiedossa on lisää ratsujuttujen opiskelua ja pitkiä maastolenkkejä, ihan kuten tähänkin asti. :)

Kiitos Inkalle ja Jyrkille!

Merry Christmas

2010-12-24T11:37:00.000+02:00

Been too busy to update the calendar, but I'll add some pictures later. It's -25 degrees outside and we have a lot of snow, so at least here in Finland the Christmas is white. Now I wish you happy holidays!

Christmas Calendar - December 11

2010-12-11T17:45:00.000+02:00

Christmas Calendar - December 10

2010-12-10T09:57:00.000+02:00

Shibatapaaminen 6.12.

2010-12-10T09:39:00.001+02:00

Itsenäisyyspäivänä oli Tampereen kuukausitapaaminen. Paikalla oli viisi shibaa ja teimme lenkin Kaupin lumisissa maisemissa. Koirat selkeästi nauttivat lenkistä. :) Akikolla oli ilmeisesti maha kipeä, se huusi surkeana loppulenkistä, mutta kotiin päästyään oli iltaan mennessä täysin normaali. Ei aristanut mitään kun sitä painelin ja tutkin. No, hyvä, että meni nopeasti ohi. Olimme juuri olleet tallilla edellisenä päivänä, joten ehkä se oli siellä saanut suuhunsa jotain sopimatonta.

Tässä kuvia tapaamisesta (myös joulukalenterin kuvat 6 ja 8 ovat tapaamisesta):

Seon Akako Yumi"Siru" ja Dufas Adazakura "Saimi"

Hokuoukensha No Naruto Go "Roni"

Roni

Siru

Roni

Hokuoukensha No Kita No Nami Go "Nami" & Siru

Roni

Nami & Siru

Saimi

Christmas Calendar - December 8 & 9

2010-12-09T16:46:00.000+02:00

Hokuoukensha No Kita No Nami Go

Christmas Calendar - December 6 & 7

2010-12-07T09:36:00.000+02:00

Christmas Calendar - December 4 & 5

2010-12-05T10:28:00.000+02:00

Christmas Calendar - December 3

2010-12-03T08:27:00.001+02:00

Hisamitsu av Enerhaugen

Christmas Calendar - December 2

2010-12-02T10:10:00.002+02:00

Christmas Calendar - A Picture for Each Day

2010-12-01T16:50:00.002+02:00

Uudet kotisivut toiminnassa / Our new homepage

2010-12-01T15:53:00.000+02:00

No niin, nyt on vihdoin uudet sivut julkaistu. Sisällössä ja ulkoasussa on vielä puutteita, mutta kurssin deadlinen takia sivut piti julkaista marraskuun loppuun mennessä. Sivuilta puuttuu vielä kuvagalleriakin kokonaan.

Kotisivujen uusi osoite on http://www.uta.fi/~ts80216.

***

Our new homepage is now ready. It is in Finnish only, but you can go and see the pictures.

Just click the link above to see the new homepage!

Uudet kotisivut

2010-11-25T11:48:00.000+02:00

Uudet kotisivut ovat vielä työn alla, mutta kuun loppuun mennessä pitäisi jonkinlaista materiaalia olla julkaistuna. Sivujen osoite muuttuu, sillä ne tulevat yliopiston palvelimelle.

Sivuille tulee uusi ulkoasu, ja muokkaan myös sisältöä aika paljon. Teen sivut itse notepadilla, joten ne ovat aika yksinkertaiset. Mutta varmasti toimivammat kuin nykyiset sivut!

Kuma ja Taiho

2010-11-15T14:06:00.000+02:00

Tasapuolisuuden vuoksi laitetaan kuvia myös viime pentueen pojista. Tässä Kuma reilun 4 kk:n ikäisenä:


Monokuro Daidarabocchi (kuva: Meri Pistokoski)

kuva: Meri Pistokoski

Norjaan matkannut Monokuro Daikokuten "Taiho" on päässyt Enerhaugen-kennelin etusivulle:
Katso kuva!

Siru näytelmissä

2010-11-15T11:13:00.002+02:00

Pikku Siru järsimässä mun sormiani kuukauden ikäisenä

Akikon tyttö Monokuro Kobijin menestyi hienosti Jyväskylän KV-näyttelyssä!

Sirulla on ikää 1v 8kk, joten se osallistuu vielä nuorten luokkaan. Sunnuntain näyttelyn tulos oli huippusuoritus:

Erittäin hyvin rakentunut narttu. Sillä saisi olla täyteläisempi pää. Hyvät korvat. Kaunis kaula ja selkälinja. Erittäin hyvä ryhti. Hyvä häntä. Erinomainen takaosa. Hyvä turkinlaatu. Liikkuu kauniisti. Esiintyy todella mallikelpoisesti.

ERI1 PN1 VSP SERT CACIB

Tuomarina oli Kari Järvinen.

kuva: Tero Juuti

Onnittelut!

Sirulla on tänä vuonna vielä kaksi isoa näyttelyä tiedossa, Voittaja-näyttely Helsingissä ja KV-näyttely Tukholmassa. Pidämme tassut ja peukut pystyssä Sirun puolesta!

Karkkila RN 25.9.2010

2010-10-12T17:29:00.001+03:00

Lupasin laittaa juttua viime näyttelystä, joten tässä sitä tulee!

Kävimme siis Karkkilan ryhmänäyttelyssä Onninmaan Inkan ja Tiukun kanssa. Onni-göötti lähti myös mukaan seuramieheksi. Tämä oli Tiukun ensiesiintyminen sekä valiona että vetskuna, joten pientä jännitystä tietysti oli ilmassa. ;) Tiukulla on mitä ilmeisimmin joku erikoistutka näyttelyiden suhteen, sillä se oli jälleen kerran onnistunut popsimaan kupunsa täyteen ruokaa ennen kauneuskilpailuja. Tällä kertaa mestarivaras oli syönyt tiensä hevosten rehusäkkiin (edelliskerralla maha täyttyi kalkkunanlihasta maailmannäyttelyn kynnyksellä). Teräsvatsainen Tiuku ei ollut juuri millänsäkään pienestä pömppiksestä (joka onneksi vähän pieneni aamun mittaan), mutta ihmiset eivät tienneet olisiko pitänyt itkeä vai nauraa...

Aikataulut eivät meitä hirveästi suosineet: gööttikehä oli klo 9 ja shibakehä iltapäivällä. Lähdettiin siis matkaan aamukuudelta. Vähän pelotti josko törmättäisiin hirviin matkalla, sillä hirvenmetsästyskausi oli juuri alkanut. Hirvimiehiä näkyi kyllä, mutta hirvet onneksi pysyttelivät syvemmällä metsissä.

Näyttely oli ulkona hiekkakentällä, mutta ilma oli kuiva eikä tarvinnut tarpoa mutavellissä. Tiukun esiintyminen meni hienosti rutiinilla - tuloksena ERI PN2 ja ROP VET. Kehä oli nopeasti ohi, joten veimme koirat autoon ja suuntasimme kahvikupillisen kautta kirppiskierrokselle. Sen jälkeen kävimme koirien kanssa lenkillä, ja lopulta shiba pääsi esiintymään kehään. Ensin tosin piti vähän säätää, koira kun oli luettelossa isänsä nimellä ja vielä veteraaniluokassa...

Shibojen tuomari oli Katarzyna Fiszdon Puolasta. Tässä arvostelu:

Head in good proportion to body. A bit round eyes. Heavy, strong body. A bit overloaded back. Not parallel legs. Excellent handling.

kuva: Inka Mattila

Tuloksena siis AVO H. Kehäkäytös oli oikein hyvää (harjoittelin edellisenä iltana vähän, koska koira tarjosi seisomisen sijaan kierimistä :D). Pöydällä on Akikon mielestä epämukavaa, mikä varmasti johtuu siitä, että sitä ei ole juuri harjoiteltu. Viime kokemukset on eläinlääkäristä, kun anaalirauhaset tyhjennettiin, joten ei ihme. Se antaa kuitenkin tutkia, katsoa hampaat jne.

Arvostelu on sinänsä ihan oikea, että koirahan on vähän löysärunkoinen ja aavistuksen takakorkea. Tuo parallel legs varmaankin viittaa siihen, että kyynärpäät kääntyvät helposti ulos. Täytyy nyt siis yrittää saada Akiko parempaan lihaskuntoon ja harjoitella tuota seisomista niin, että etutassut olisivat nätisti ja takatassut mieluummin vähän takana. Harmittaa kyllä silti se, että arvostelussa ei juuri ole mitään positiivisia kommentteja koirasta. Mielestäni sillä kuitenkin on erinomainen ilme, erittäin hyvä turkin laatu, hyvä häntä, se liikkuu hyvin jne. Noh, kauneus on katsojan silmässä!

kuva: Inka Mattila

Se, mikä lämmitti handlerin mieltä oli tuo viimeinen kommentti, tuomari nimittäin sanoi vielä kehäsihteerillekin että "very good handler"! :) Vaikka olenkin harrastanut koiria pienestä pitäen, en ole juurikaan esittänyt niitä näyttelyissä. En varmaan pärjäisi kovin "esitettävien" rotujen kanssa, mutta luonnollinen shiba sopii kuin nenä päähän. Koiraa ei voi pakottaa esiintymään, ja esimerkiksi Akikon kanssa on ihan turha ruveta nostelemaan sen jalkoja tms., se vain hermostuu siitä. Shiban kuuluu "säteillä" luonnollista kaunetutta ja itsevarmuutta, joten mielestäni se osaa myös varsin hyvin esiintyä ilman suurempaa hössötystä.En pidä siitä, että koiraa kiskotaan tarpeettomasti tai sitä käsitellään turhan ronskisti. Lisäksi esiintyminen pitää olla koiralle mukavaa, eikä se ole koiran vika, vaikka menestystä ei aina tulisikaan.

Oli siis tosi mukavaa kuulla myönteistä palautetta.

Kehän jälkeen odoteltiin vielä hetki Tiukun pyrähdystä vetskukehässä, työnsä tehnyt Akiko sai palkaksi vasikanhännän jota pureskeli tyytyväisenä häkissään.

Kotimatka meni ~~nopeasti~~, hitaasti, sillä pysähdyttiin syömisen lisäksi myös shoppailemaan pariinkin otteeseen. Tai siis minähän en ostanut juuri mitään, mutta agitoin kuulemma reissukaveriani....En tunnusta!

Akiko oli aivan poikki näyttelystä ja se nukahtikin saman tien autoon päästyään. :)

Tiuku sai hienon ruusukkeen ja valtavan pokaalin kotiin viemisiksi.

Onnea Tiukulle!

"Vierivä kivi ei sammaloidu", sanoo Tiuku!

Pikapäivitys

2010-10-02T09:22:00.001+03:00

Heipä hei pitkästä aikaaa!

Olen kohta lähdössä 50-vuotisjuhlille Lahden suuntaan, joten en ehdi pitkiä tarinoita kirjoitella. Lisään sitten pidemmän päivityksen myöhemmin. :)

Viime viikonloppuna käytiin ryhmänäyttelyssä Karkkilassa. Akiko sai H:n, mistä olin hieman pettynyt. No, ei aina voi ERIä saada. Akikohan on vähän löysä rakenteeltaan, mutta ajattelin nyt että testataan, miten lihaksiston parantaminen vaikuttaa asiaan. Kuntokuuri siis edessä, paljon kiipeilyä jne. Ehkä keväällä mennään taas näyttelyyn! Laitan arvostelun ja kuvia reissusta myöhemmin.

Maru ja Akiko

Ihana syksy on taas tullut ja olemme lenkkeilleet paljon metsässä. Kuvia Kaupista ja lenkkiseurasta tulee myös myöhemmin!

Intiaanikesä

2010-07-13T17:52:00.000+03:00

Kotiuduimme New Yorkista muutama viikko sitten, ja täytyy sanoa, että onneksi! Nyt on nimittäin vähän turhan kuumat oltavat siellä, lämpötila on 10 astetta enemmän kuin täällä Suomessa. Lisäksi Nykissä on todella kosteaa eikä tuuli jaksa yltää korkeiden talojen takia keskustaan. Kuvia ja juttua matkasta tulee toiseen blogiini, teksti on vielä kesken.

Suomessakin saa tosiaan nyt nauttia kunnon kesäilmoista. Itse olen sellainen vilukissa ettei mua kuumuus haittaa, päinvastoin! Meidän asunto on pysynyt kohtalaisen viileänä, sisällä ei läkähdy ja yötkin pystyy nukkumaan. Akiko tietysti kärsii kuumasta sen verran, ettei sitä lenkitetä päivällä ollenkaan. Myös uimassa yritetään käydä mahdollisimman usein. Kohta ollaan lähdössä pienimuotoiselle shibalenkille, täytyy ottaa taas kamera mukaan jos saisi kivoja kuvia.

Oli kyllä hienoinen pettymys taas tulla reissun jälkeen katsomaan blogia: ei yhtään kommenttia! :(

Juhlan ja lähdön tunnelmaa

2010-06-08T10:24:00.000+03:00

Sunnuntaina matkasimme Mallusjoelle juhlimaan ukkini 85-vuotissynttäreitä. Ukki on kyllä varsinainen teräsmies, olisi yhtä hyvin voinut täyttää 75. Ukki asuu maalla torpassa, jossa on kyllä sähköt, mutta vesi pitää kantaa sisälle. Vessakin on vanha kunnon puucee ja ulkosaunassa on puukiuas. Puutarha on täynnä hyötykasveja ja kukkia. Ja hommia ehtii vielä tekemään muillekin. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Koira nautti täysin siemauksin lämpimästä kesäpäivästä

Ja lihapullista, joita tuntui tippuvan kuin taivaasta vähän väliä (koiran ruokkimisen kieltäminen on ihan turhaa, kun joku antaa kuitenkin jotain, vaikka sitten salaa ;) tai vetoaa että "kai sille nyt voi ihan vähän antaa").

Paikalla olivat myös tätieni koirat Pyry, Touko ja Vili - tässä koko konkkaronkka hetken samassa kuvassa. Toukoon ja Viliin on tutustuttu jo aiemmin, kun oltiin siellä 2008 jouluna kylässä.

Voiko koira enää onnellisemmalta näyttää?

Tässä Pyry ja Touko. Pyrystä piti tulla pieni koira, mutta siitä tulikin vähän isompi pieni koira. Söpö yhtä kaikki. Touko on pienempi, mutta vanhempi ja yritti kovasti toimia poliisina laumassa.

Akiko löysi laiturilta jonkun tosi ihanan hajun, varmaan joku kalanhaju. Siinä piti sitten pyöriä molemmin puolin monta kertaa. Ei onneksi tarttunut turkkiin se haju.

Shiba kävi myös uimassa. Se menee nykyään epäröimättä veteen ja innokkaana hakee sieltä keppiä tai lelua.

Uinnin jälkeen oli karvaton koiraparka aivan horkassa, siksi villapaita ja öljäri päällä.

Blogiin ei nyt pariin viikkoon tule päivityksiä, sillä koira menee hoitoon ja ihmiset lähtevät reissuun. Matkan jälkeen sitten kuvia ja kertomuksia tiedossa.

Scratch my belly!

2010-06-03T16:14:00.000+03:00

Karvaton mutta onnellinen shiba

Kotisivut / Our Home Page

2010-05-27T19:25:00.000+03:00

Päivitin kotisivujen ilmeen. Yritän nyt saada sinne lisää tekstiä ja kuvia, nykyinen on vähän tuollainen riisuttu malli. Lisäksi kotisivuista on nyt olemassa englanninkielinen versio.

Lisäsin Akikolle myös profiilin Petsie-palveluun. Siellä näytti olevan muitakin shiboja, jopa mulle ennestään tuntemattomia! :) Katsotaan kuinka paljon kavereita löytyykään...

***

I have updated our home page and now it is finally available in English as well! Unfortunately the pages are still under construction and some texts and photos are missing.

Nevertheless,
Take a look!

***

Kuulumisiakin oli:
Monokuro Daikokuten on saapunut Bergeniin! (kuvat Marjo Puranen)

Big world, small shiba

Väsyttää?

Isänsä näköinen poika

Marjolle erityiskiitokset siitä, että sain laittaa kuvat blogiin!

Ihana Siru

2010-05-25T10:33:00.003+03:00


Siru the showdog

Äidiltä peritty valkoinen hännänpää :)

Esiintyminen on jo rutiinihommaa

Reilun vuoden ikäinen Siru on aloittanut tosi hienosti näyttelyuransa, plakkarissa on jo muutama ERI ja pari varasertiä. Saa nähdä mitä tästä neidistä vielä tulee, kun aikuistuu ja pyöristyy. Yllä olevat kuvat ovat Aptus Showsta viime viikonlopulta, siellä Siru oli erinomainen ja sai varasertin.

Marja Talvitien arvostelu:
Erinomaista tyyppiä oleva hyväpäinen ja ilmeinen tyttö. Oikein sijoittuneet aavistuksen isot korvat. Hyvä ylälinja ja häntä. Oikea karvan laatu, mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu hyvin. Tasapainoinen käytös. Kuono ei saisi olla yhtään pidempi. JUN ERI JUK2 PN3 VASERT

Sirulla on myös kaksi BIS-voittoa isoista mätsäreistä, taidetaan tuolla Itä-Suomessa tykätä shiboista!

PS Täytyy tasapuolisuuden nimissä mainita että on Sumokin käynyt yhdessä näyttelyssä! Valkoinen värihän ei ole sallittu, mutta eipä se myöskään lue rotumääritelmässä hylkäävissä virheissä. :D Tuloksena EH ja arvostelussakin oli pojan rakennetta kehuttu.

Keväistä kuvasaastetta

2010-04-22T22:35:00.002+03:00

Kävin katsomassa Akikon pentuja pari viikkoa sitten, aivan hurmaavia pikkuherroja molemmat!

Sunnuntaina pentuset kääntyvät jo viisiviikkoisiksi, tässä tuoreimmat kuvat ensimmäisestä ulkoilukerrasta:

Vas. Kuma, oik. Dai (molemmat pentukuvat ottanut Meri Pistokoski)

Akiko täytti juuri eilen neljä vuotta, laitoin kortin menemään Helsinkiin. Eipä nyt päästy taaskaan synttäreitä juhlistamaan, mutta ehkä ensi keväänä sitten. :)

Koiratonta elämää täällä ei suinkaan vietetä, siitä pitävät huolen Ukko ja Opri. Ne ovat täällä "vaihtareina" siihen asti kunnes Akiko tulee kotiin. Hienosti on sujunut elo kahden koiran kanssa, ovathan molemmat ihmisrakkaita shiboja ja tuntevat mut jo ennestään. Lenkillä tulee joku niitä ihailemaan vähintään pari kertaa viikossa, sievänaamaesiksi ja kauniiksi kehutaan varsinkin Ukkoa (ja onhan sillä kaunis japanilainen ilme). Omien synttärijuhlieni ansiosta kaksikko oppi salamannopeasti ovisummerin merkityksen, ja nykyään sen soidessa alkaa hysteerinen uikutus: on niin ihanaa kun joku tulee kylään! Siinä sitten saavat vieraat pusuja ja haleja ja leluja, halusivat tai eivät.

Tässä kuvasarjaa parivaljakon puuhista:

Pentuja!

2010-03-22T16:51:00.001+02:00

Pentuset ovat vihdoin syntyneet!

Sunnuntaina tupsahtivat maailmaan Akikon viimeisimmät pennut, kaksi mustaa poikaa. Molemmille pennuille on jo koti tiedossa. Toisella on, kuten äidillään ja puolisiskollaan, valkoinen hännänpää. :) Tässä kuva pikku rusinoista, lisää tietoa pentueesta löydät kotisivuiltamme:

kuva: Meri Pistokoski, kennel Monokuro

Lunta

2010-03-17T14:27:00.002+02:00

Talvikuvahaasteen inspiroimana: lisää lumikuvia, nämä kuvat on otettu tänä talvena. Luntakin on ollut ihan riittävästi!

kuva: P Siikala

Sorsapuistossa ihmettelemässä jäädytettyjä koristeita

Akiko lumiaurana

Hurjaa menoa

Black & tan noutaja, kuva Teemu Tiainen

Tytöt poseeraa, kuva T Tiainen

Akiko ja Maru Kaupissa

Uusi ulkoasu

2010-03-14T21:03:00.001+02:00

Siirryin Bloggerin Beta-versioon, ja voi vautsi mitä ulkoasuvaihtoehtoja! Suosittelen! Värimaailmaakin pääsee muokkaamaan todella näppärästi.

Päivitin myös meidän kotisivuja hiukan, käykääpä vilkaisemassa.

Haaste / Challenge

2010-03-14T15:08:00.005+02:00

Tällainen haaste tuli Onninmaan Tiukulta:

Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

***
We have accepted the challenge sent by Tiuku from Onninmaa.

So, this is the challenge:
Choose the most beautiful picture that has been taken of your dog during his/her first winter. Put the picture in your blog and tell us something about it. Challenge other five dogs who have a blog.

***

Valitettavasti meidän kohdalla täytyy muokata tätä haastetta hieman, koska Akiko oli jo 2,5-vuotias meille tullessaan.

Tämä on mielestäni ihana kuva Akikosta, se on otettu Norjassa:

Kuvaaja Solvor Nærland, kuva (ja muitakin hienoja kuvia) löytyy alkuperäisenä täältä. (Shiba i natur, sivu 5)

Since I don't have any pictures of Akiko's first winter, here's a very beautiful picture of her during her first winter in Norway. The picture was taken by Solvor Nærland. You can find the picture (and other great shots) here. (Shiba i natur, p. 5)

***

Tässä kaunein talvikuva, otettu ensimmäisenä talvena täällä meillä Suomessa:

Kuvassa ollaan Akikon kanssa Iidesjärven jäällä helmikuussa 2009 ja shiba on muuttunut napaketuksi. :) Akiko rakastaa lunta!

This is a picture that was taken during Akiko's first winter here in Tampere. She just loves snow and here she is literally snowed under!

***

Heitämme haasteen / We challenge:
Maru-shiballe
Onni-göötille
Taro-shiballe
Kisu-shiballe
Hailey shiba from Sweden

Norjan Voittaja

2009-12-05T11:42:00.006+02:00

Oli pakko laittaa blogiin, kun tuli näin hieno uutinen Akikon pojasta:

29.11.2009 Dogs4all, Lillestrøm, Norja
Norjan Voittaja -09:

VSP SERT CACIB NV-09 : Asa No Kuroteru Go av Enerhaugen "Teru"
om. Christen Lang, Randi Larsen
tuomari: Kurt Nilsson

Onnea komealle pojalle sekä kasvattajalle!

Kuvakin löytyy:
Teru ja ROP Novens Takara

Terun tiedot

Näyttelypyrähdys

2009-10-27T16:26:00.005+02:00

Viime sunnuntaina pyrähdimme Tuulokseen ryhmänäyttelyyn. Siis todellakin pyrähdimme, olimme paikalla klo 9 ja kotona klo 12! Etukäteen vähän pelkäsin mitä tuomari sanoisi, takana kun on vasta kaksi näyttelyä ja arvosteluina mielenkiintoisesti H ja ERI. Tiedossa on kyllä koiran hyvät ja huonot puolet, arvostelu riippuu siitä miten tuomari asettaa ominaisuudet tärkeysjärjestykseen.

Näyttelypaikkana oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, jonka hyvät ominaisuudet olivat a) suojassa sateelta, b) alusta ei ollut liukas, c) kehä oli riittävän suuri sekä d) vessa ja ruokakauppa yläkerrassa. Huonoina puolina voisi mainita a) paikka nyt ei yllättäen ollut mitenkään erityisen viihtyisä ja b) tila on ihan hiton matala <= kuvitelkaa sitä meteliä kun sunnuntaina oli paikalla sekä pystäriryhmä että terrierit....

Tapansa mukaan Akiko tuli paikalle "hengailemaan". Se siis yleensä istuu tai makoilee ja katselee toisten hyörinää. Hohhoijaa. ;) Kehässä se menee nätisti ja osaa jo seistä aika hyvin paikoillaan. En ole sitä juuri näyttelyyn puunaillut, nytkin vain leikattiin kynnet ja harjoiteltiin seisomista/vierellä juoksemista pari kertaa ennen kehää. Pöytää Akiko ei pelkää joten sitä nyt ei juuri tarvitse erikseen harjoitella. Tuomari oli aika mielenkiintoinen tapaus, ruotsalainen Zorica Salijevic. Hän ei juuri koiriin koskenut, koiran hampaatkin piti omistajan itse näyttää. Liikkeistä ei ainakaan meidän arvostelussa sanottu mitään. :S Hyvin kuitenkin meni, tuloksena ERI. Avoimessa luokassa oli vain kaksi narttua, Akiko oli toinen.

Onnittelut meidän matkaseuralle, junnuluokassa kisanneelle Marulle PN3-sijasta!

Ulkoilua

2009-10-06T12:31:00.007+03:00

Shiban ja kissan ero on siinä, että shiba pitää viedä ulos tarpeilleen. Itse en ole mikään himoliikkuja vaikka viihdynkin luonnossa. Onneksi siis omistan koiran, joka ei hypi seinille jos ei joka päivä pääse kahden tunnin lenkille. Tai oikeastaan kyllä pidän ulkoilusta, mutta tympäisee joskus mennä parikymmentä kertaa viikossa yksinään vaeltamaan, kun tuo talouden miespuolinen yksilö ei todellakaan ole mikään ulkoiluihminen. Pitäis ehkä ruveta soittelemaan kaikille kavereille lenkeillä niin aika menis nopeammin. Sekin auttais jos olis useammin seurana joku, jonka kanssa jauhaa (koirista, tai mistä tahansa), mutta nykyään ei kellekään voi vaan soittaa että lähdetkö lenkille, kun aika pitäis varata aina kuukautta etukäteen.

Meillä on lähellä nykyään useampi puisto, joten onneksi ei tarvitse joka päivä kiertää samoja reittejä. Aina voi myös lähteä koiran kanssa porukoiden luokse, siellä voi mennä itse vaikka sieneen ja koira saa juosta vapaana metsässä. Viime aikoina on tullut kuvioihin myös vaihtoehtoinen liikuntamuoto, shibastani on nimittäin tulossa tallikoira. Se on kylläkin ollut vasta kerran tallilla mukana, mutta jatkossa kyllä tulee varmasti aina mukaan. Akiko ei jahtaa hevosia vaan ymmärtää pysyä turvallisen välimatkan päässä ihmettelemässä (vähän pelottaa). Se pysyy koko ajan lähettyvillä ja viihtyy myös lasten kanssa:

Välillä pitää toki hepuloida ympäri pihaa:

Kiitos kuvista Inkalle. Kyllä siellä ihan oikeasti niitä heppojakin oli, ei vaan nyt sattunut yhtään samaan kuvaan koiran kanssa. :D

Viime lauantaina me ulkoilimme Pyynikin maisemissa. Perimmäinen syy oli tietysti se, että munkkikahvit olivat tarjouksessa, mutta kyllä me herkuttelun lisäksi myös lenkkeiltiin. Akiko löysi puskasta pallonkin, kun sellaista ei emäntä ollut tajunnut ottaa mukaan. Kiitämme kahviseurasta Hanskua, tässä kuvia:

Alive and kicking

2009-08-20T10:28:00.002+03:00

And sometimes more kicking than alive...

Kesä on taas hurahtanut! Meidän kesään on kuulunut töitä, reissuja, uintia, metsälenkkejä, näyttelyitä, aurinkoa ja ampiaisia.

Työt loppuvat kohta ja tilalle tulee koulu, tai siis yliopisto. Muut harrastukset alkavat myös pikkuhiljaa: ratsastus, valokuvaus, entisöinti ja toko.

Olemme muuttamassa uuteen osoitteeseen, siis ihan elävässä elämässä. Muutto on kuun vaihteessa ja kiirettä pitää siihen asti! Olemme myös virtuaalielämässä laajentaneet asuinaluettamme, löydät meidät nykyään myös osoitteesta http://sites.google.com/site/tuikunkippuranurkka/ Sivut ovat vielä erittäin keskeneräiset, joten sisältö- ja muotoiluehdotuksia otetaan vastaan!

Kauniita elokuun iltoja!

Onnea!

2009-04-21T19:04:00.006+03:00

Blogi on ollut tauolla, mutta pikkuhiljaa taas palaillaan. Sillä aikaa kun olin reissussa Eglannissa, Akiko sai kaksi kaunista pentua, jotka ovat nyt jo kohta seitsemän viikon ikäisiä. Sumon ja Sirun elämää voi seurata paremmin Merin blogissa. Kuvassa Sumo Painija parin viikon ikäisenä äidin hellässä huomassa. Valloittava henkilö jo noin pienenä! ;)

Varsinaiset onnittelut kuitenkin lähtevät ensiksi Inkalle ja Tiukulle, joka on nykyään Suomen muotovalio. Tai siis, kaikkihan nyt tietävät että Tiuku on muodoiltaan valioyksilö (etenkin omasta mielestään), mutta kolmannen SERTin myötä valionarvo on virallisesti kirjoissa ja kansissa, hurraa!

Onnittelukuvaksi päätyi tällä kertaa parin vuoden takainen otos. Kuva on otettu silloin kun Onninmaan kolmikko oli hoidossa Tuomaksen tehdessä tuloaan:

Päivän toiset onnittelut lähtevät luonnollisesti Helsinkiin Akiko-äidille, joka täyttää tänään kolme vuotta!

Today, it's Akiko's 3rd birthday, so

Happy Birthday to the most adorable and loveable dog in the world!

Ikävä on kova, mutta pian taas nähdään!

Merille taas kiitos kaikesta: koirasta ja muusta - kyllä sä tiedät. :)

"So long, farewell..

2009-03-03T11:28:00.010+02:00

...auf Wiedersehen, adieu!"

Tunnin päästä tulee Inka hakemaan ja matka kohti Birminghamia alkaa. Kyllä jännittää! Päivittelen sitten kuulumiset matkan ja Tampereen näyttelyn jälkeen.

Lupasin mennä lauantaina kuvaamaan ja auttamaan Umaa gööttikehään, ja shiboja tietty käyn katsomassa jos vain ehdin. Sunnuntaina olenkin sitten 4H-dogsittereiden koiraparkissa töissä. Kuva oikealla on vuoden 2007 koiraparkista.

Pitäkää Akikolle peukkuja, se on nyt Merin hellässä huomassa.

Cruft's, here we come!

Ajanvietettä

2009-02-19T11:35:00.006+02:00

Flunssa siis iski tähänkin talouteen. Kuumetta ei ole, joten jaksaa tässä sentään telkkaria katsella ja välillä istua koneella. Onneksi on nyt sohva, jolla voi loikoilla. Tallille ei ole mitään asiaa, joka paikkaa särkee ja väsyttää koko ajan. Omatunto soimaa kun ei jaksa koiran kanssa juuri ulkoilla. Onneksi Teemu sitä viitsii ulkoiluttaa pidemmälle lenkille. Kovasti toivon että huomenna olisi jo parempi olo, lauantaina olisi tarkoitus lähteä Riihimäelle Shiba Ry:n vuosikokoukseen.

Koska meidän elosta ei ole kauheasti kerrottavaa, niin laitetaan muita uutisia. Pentuja tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista, viime aikoina olen seurannut esimerkiksi kennel Aangenaamin suloisia shibavauvoja. Myös Christenille Norjaan on syntynyt kaksi punaista tyttöä. Onnea vaan molemmille kasvattajille pennuista! :) Suomessakin tuntuu olevan paljon pentueita suunnitteilla tälle vuodelle. Toivottavasti löytyy siis myös hyviä uusia koteja pikku pentusille! Täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, että aika monella yhden shiban omistajalla tuntuu olevan haaveissa toinen shiba (myös meillä, ehkä sitten joskus). Niin se tuntuu vain rotu vievän mennessään, hih!

Tutuillakin koirilla on pentuja: hoitobelggarini Alex on peräti kahdeksan söpöisen pennun isä. Alexista kuului muitakin uutisia, se on nimittäin muuttamassa uuteen kotiin omistajansa kanssa. Onneksi täältä pääsee bussilla helposti myös sinne, joten ulkoilut tämän hienon ja kiltin herran kanssa voivat jatkua. Käykääpä kurkkaamassa: kennel Vuorituulin, pentukuviin ei koskaan kyllästy! :) Kuvalinkit löytyvät siitä vanhempien tietojen alapuolelta.

Lainasin kirjastosta taas pinon koirakirjoja, taidankin mennä nyt sohvalle makoilemaan ja lueskelemaan. Jos vaikka taas oppisi jotain uutta.

Ystävien päivä

2009-02-05T16:03:00.008+02:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille kavereille!
Happy Valentine's to all our friends!

Erityiskiitoksen ansaitsee Akiko, joka on kyllä Ystävä isolla Y:llä. Se on aina aamuisin hyvällä tuulella ja saa muutkin hyvälle tuulelle, jopa Teemun. Kuka voisikaan olla huonotuulinen kun pikkuinen shiba kipittää sängyn viereen häntä heiluen ja kerjää rapsutuksia. Sen ilmeet ja eleet jaksavat aina hauskuuttaa muita ja monet vannoutuneet "ei-koiraihmiset" ovat täysin ihastuneita sen hiljaiseen, lempeään olemukseen. Akikon kautta olen myös saanut paljon uusia ystäviä - niin koiria kuin ihmisiäkin.

Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä
huoneisiin

- Risto Rasa

<3 <3 <3

Tänään oli postilaatikkoon ilmestynyt yksi ystävänpäiväkortti, se oli hauska yllätys! Toivottavasti omat kortit menivät perille ja toivat hyvän mielen vastaanottajille. Huominen ystävänpäivä onkin täynnä mukavaa ohjelmaa, sillä tallilla on kahvion avajaiset ja vaikka mitä mukavaa ohjelmaa tiedossa! Sunnuntaina olisi vielä tarkoitus mennä valmennukseen, tosin tällä kertaa ihan koulutunnille.

Hieman tässä epäilyttää miten käy, tänään nimittäin on ollut vähän puolikuntoinen olo. Lievää nivelsärkyä, väsymystä ja aivastelua. Olenkin ihmetellyt miten olen tähän asti onnistunut välttämään kaikki taudit (en ollut syksylläkään kipeä). Onneksi matka Cruft'siin on vielä muutaman viikon päässä, ehtii sairastaa tässä välissä. Cruft's-matkasta ei olekaan vielä mainittu blogissa: maaliskuun 3. päivä lastataan laivaan Uma, Inka, Tuomas, kaksi gööttiä ja minut. Matka alkaa kohti Rostockia, jatkuu sieltä autolla ja päätyy Birminghamiin. Maailman suurin koiranäyttely odottaa! Umalle erityiskiitos tästä tilaisuudesta!

Jotain valmista sentään

2009-02-04T22:59:00.015+02:00

Talven kunniaksi päivitin meille uuden ulkoasun. Bloggerissa on valitettavan vähän kivoja pohjavaihtoehtoja, mutta ihan hyvä tästä tuli.

Huovutettu pikkushiba on melkein valmis. Minä onneton vaan menin katkaisemaan neulan ja nyt pitää käydä ostamassa uusia, jotta viimeiset villat saadaan tökittyä kiinni.

Myös valkoinen villapaita on vihdoin valmis (myös hattu on tehty itse jämälangoista):

(^kuvaajana Teemu)

Teemu sai vihreäraidallisen pipon samanväristen tumppujen seuraksi (ja tumput ei tietenkään olleet kuvauksissa mukana, kädessä mun tekemät tumpunlämmittimet):

Se, että jotain saa valmiiksi, ei tarkoita sitä että projektit loppuisivat. Keskeneräisiä käsitöitä on jonossa vaikka kuinka: villasukista vain toinen on valmis, toisesta on varsi kesken, tilaustyönä tehty bolero on kesken, lankakauppaankin pitäisi lähteä sillä olis tarkoitus tehdä kahden tumput. Ja tietenkään juuri sen väristä lankaa ei satu varastoissa olemaan. Kaikkea muuta sitten varmaan löytyykin.

Jos puikot sattuukin laskemaan hetkeksi käsistään, on useampi muu projekti tiedossa. Isoisoisäni itse tekemä kolmiporrasjakkara odottaa kunnostusta (tarvikkeet kävin ostamassa tällä viikolla), rahi on päällystämättä, sohvapöytä pitäisi öljytä ja halkeama tilkitä. Viikonlopuksi pitäisi vielä hahmotella asuja katrilliesitykseen. Huhhuh. Jossain vaiheessa kun vielä ehtisi opiskelemaan ja koiraa viemään ja tiskaamaan ja pesemään pyykkiä ja.... Jos vaan hankkisi astianpesukoneen. :D

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka muokkaavat jonkin mieleisekseen ja ovat sitten tyytyväisiä, ja niitä, jotka tarvitsevat ympärilleen jatkuvaa muutosta. Ei taida olla epäilystäkään kumpien joukossa seison. Teemu kysyikin yhtenä päivänä että onks pakko koko ajan tehdä jotain. Katsoin hyvin hämmästyneenä, sillä vastaus oli mielestäni päivänselvä: on! Mitä sitä sitten tekisi, jos ei tekisi jotain. Harvemmin sitä tulee neulottua jotain sen takia että sitä ehdottomasti tarvitsisi.

Kun tarkemmin ajatellaan, niin suosikkivaiheeni on ehdottomasti suunnittelu. Materiaalien ja värien valinta saa aikaan adrenaliinihuipun, jonka voimalla sitten jaksaa itse työn pakertamisen. Tunnustan, että neulon mieluiten paksusta langasta suurilla puikoilla (=nopeasti valmista). Olen myös ahkera mittanauhan käyttäjä, jokainen sentti on askel kohti voittoa. Sitten voi ihailla työnsä hedelmää ja siirtyä seuraavan puuhan pariin.

Neulominen on helppo yhdistää telkkarin katseluun tai luennolla istumiseen. Ihan kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä yhtäaikaa. Liikunta ei esimerkiksi oikein onnistu puikot kädessä. Tykkään liikkua, mutta tarvitsisin kaverin tsemppaamaan. Teemu on sellainen kissa, että viihtyy parhaiten sisällä lämpimässä tietokoneen ruudun ääressä. Eikä sitä aina kehtaa kavereitakaan vaivata. Mut voisko joku kuitenkin tulla raahamaan mut pois täältä neljän seinän sisältä, pliis?

Viikon tähän mennessä ainoana aurinkoisena päivänä ulkoiltiin järven jäällä porukalla. Akiko on ihan hulluna lumeen! Erityisen ihanaa on lumipallojen pyydystäminen ilmasta:

(^kuvaajana Teemu)

Huomioikaa neidin villahousut! Akiko on kasvattanut superpaksun turkin, joka on nyt tosi hieno ja kiiltävä. Olen myös pohtinut sen käytöstä ja muutamia muutoksia on kyllä tullut. Nykyään se heiluttaa häntäänsä paljon enemmän ja helpommin. Se myös laittaa korvansa siihen kuuluisaan lentokoneasentoon useammin. Lentokonekorvat eivät kovin usein kuuluneet repertuaariin vielä pari kuukautta sitten. Ehkä se on siis sopeutunut ja shibautunut. :)

PS Tänään tulevat vihdoin sohva ja nojatuolit! Voi siis tulla useampikin kuin yksi vieras kerrallaan kylään.

edit: No oli pakko laittaa heti kuvia:

Akikon peti ei mahdu lattialle, joten se saa ehkä siirtyä nojatuolille. Ehkä.

Ei ne taida kaikki tohon olohuoneeseen mahtua... :D

Viime vuoden uutisia, ja vähän tämänkin

2009-01-05T12:02:00.010+02:00

Lahjat on nyt jaettu ja juhlat juhlittu. Toivottavasti olitte olleet kilttejä ja saitte paljon lahjoja. Shibatonttumme oli pistänyt muistiin, että Tuomas ja Nona olivat olleet erityisen kilttejä, joten heille neulottiin villapaidat lahjaksi. Toivottavasti ne nyt lämmittävät talven pakkasilla! Meidän poppoo vietti joulun tätini luona Kirkkonummella, ja oikein mukavaa oli. Kolme päivää ulkoiltiin, syötiin, katsottiin elokuvia ja saunottiin. Ja uudestaan eri järjestyksessä. ;) Ainoastaan kirpeä pakkaskeli puuttui. Lunta ei ollut juuri nimeksikään.

Akikolla oli kaverina suomelapinkoira Vili ja kääpiöpystis/chihuahua-mix Touko. Ja kaksi kissaa, mutta niiden kanssa ystävystyminen ei vielä oikein päässyt vauhtiin. Tässä koirapojat:

Toukosta tuli ensi silmäykseltä Akikon innokas fani. Ja Akiko omi ensi silmäyksellä ruokakupin (ja myös vesikupin) itselleen. Toisilla koirilla ei ollut asiaa kahta metriä lähemmäs jos neiti A oli kipon luona. Se olisi myös häikäilemättä pistellyt poskeensa muidenkin ruoat, joten toisten syödessä piti shibaneiti viedä muualle.

Tässä idoli ja sen fani:

Idoli suhtautui aika tyynesti faniinsa. Ne jopa leikkivät keskenään. Kyllästyessään idoli irvisti ja murahti. Seuraksen näette vasemmanpuoleisessa kuvasta: fani lähestyy idoliaan varovasti, sillä se on nyt oppinut naisen ailahtelevat mielialat kantapään kautta. Kun idoli ei huomaa, käyttää fani tilaisuuden hyväkseen, röyhistää rintansa ja tarkastelee ympäristöä kuin neitoaan vartioiva ritari.

Joulupäivänä kävimme ratsastamassa. Tädilläni on suomenpienhevonen, nimeltään Pisara, joka on ponikokoisena mulle tietysti aivan liian pieni. Niinpä tätini meni omalla suokillaan ja itse sain alleni hiukan suuremman tori-trakehner -risteytyksen. Pate eli Blazer EST on entinen estehevonen, joka toimii nykyisin kouluheppana. Ja kyllähän se osasikin paljon, aivan ihana hevonen ratsastaa ja luonteeltaankin aika herttainen!

Vuosikin on jo vaihtunut, ja uusia kujeita on kyllä mielin määrin. Suunnitelmissa on niin kandintutkielman viimeistelyä kuin shibanpentujakin. Ja tietysti heppailua. Töitäkin on toivottavasti luvassa.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä asiana toivotamme paljon onnea ihanalle Tiuku-kuningattarelle syntymäpäivän johdosta (samalla toivomme kakkukahveja merkkipäivän johdosta). Tässä hän poseeraa SERTin arvoisesti gööttien erikoisnäyttelyssä:

Onnea ihana Tiuku
7 vuotta !
Ikä on todellakin vain numeroita.

t. Tuire ja shibbe

Ei itkeä saa, ei meluta saa...

2008-12-13T22:34:00.005+02:00

...shiba-tonttu voi tulla ikkunan taa!

***

PS Akiko kävi match show'ssa su 30.11. Se käyttäytyi erittäin nätisti, sijoitus oli pienten sinisten 4. Palkinto oli koiralle mieluinen: herkkuja ja lelu.

Winter Wonderland

2008-11-26T10:49:00.018+02:00

Vihdoinkin lunta! On se vaan niin paljon hauskempaa kuin vesisade:

Kippura ei siis oikeasti ole pesunkestävä kippura, sillä häntä nousee kuin kissalla kun riehutaan tai juostaan lujaa. Ja sirppihän sen hännän kuuluu ollakin, noin rotumääritelmän mukaan nääs.

Akiko suorastaan rakastaa lunta, se jaksaa joka kerta yllättyä iloisesti kun mennään ovesta ulos ja maa onkin valkoinen. Ja kyllähän sitä omakin mieli piristyy kun ei kaikki ole mustaa ja märkää. Vaikka olenkin palelevaista sorttia niin mieluummin ulkoilen pikku pakkasella. Akikoa ei palele, sillä on sen verran paksu turkki. Tässä neiti Lumikuningatar havainnoi jotain tärkeää, lunta kuonollaan:

Yhtä hauskaa on näköjään ollut mullakin jo pienestä pitäen:

Toisaalta lumi tuo mieleen joulun, joten joulukalenteri, koristeet ja leivonnaiset alkavat vähitellen hiipiä piiloistaan. Meillä tosin juhlitaan joulua ei-kristillisenä perhejuhlana, talven valopilkkuna ja hyvän mielen tuojana. Jotkut asiat istuvat vain niin syvässä että ilman niitä ei osaa olla. Riemun raikkahin aika ja niin edelleen... :)

Aasinsiltaa voi jatkaa vielä joululauluihin, joita ainakin minä huomaan hyräileväni heti ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillessa maahan. Toissapäivänä lauloin lenkin aikana ääneen "hei kuuraparta, lumiukko valkoinen, di di ddi dii..." useampaan otteeseen... Ja siis viiden minuutin välein juuri tuon kohdan, loppu kun ei juuri sillä hetkellä muistunut mieleen.

Annetaan nyt kuvien kertoa riemusta lisää, säestyksenä voitte hyräillä yhtä lempijoululauluistani (Winter Wonderland vuodelta 1934). Se sopii mainiosti lauleltavaksi ennen joulua, koska on enemmän talvinen kuin jouluinen. Jos joku joutuu häpeäkseen tunnustamaan ettei tiedä kyseistä kappaletta, voi käydä salaa kuuntelemassa sävelen vaikka täältä.

Winter Wonderland

Sleigh bells ring, are you listening,
In the lane, snow is glistening
A beautiful sight,
We're happy tonight.
Walking in a winter wonderland.

Gone away is the bluebird,
Here to stay is a new bird
He sings a love song,
As we go along,
Walking in a winter wonderland.

In the meadow we can build a snowman,
Then pretend that he is Parson Brown

He'll say: Are you married?
We'll say: No man,
But you can do the job
When you're in town.

Later on, we'll conspire,
As we dream by the fire
To face unafraid,
The plans that we've made,
Walking in a winter wonderland.

In the meadow we can build a snowman,
And pretend that he's a circus clown
We'll have lots of fun with mister snowman,
Until the other kids knock him down.

When it snows, ain't it thrilling,
Though your nose gets a chilling
We'll frolic and play, the Eskimo way,
Walking in a winter wonderland.

Marraskuu ...vai sittenkin helmikuu?

2008-11-19T12:09:00.008+02:00

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonkuvaajat Ry. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin jo vuonna 1981. Ja ei, uutinen ei ole se, että voitin kyseisen kisan, vaan ihan muuta asiaa. ;)

Yleisöäänestyksen voitti tänä vuonna Henry Lehto kuvallaan Korpimetson uho. Onhan se hieno hetki nähdä metsot kilpasilla. Eikä kuvassa nyt mitään moitittavaa ole; teknisesti onnitunut, hienot värit, takuuvarma suomalaisiin vetoava aihe... Minusta kuvasta puuttuu "sielu", metsojen välillä ei ole mitään jännitettä. Ehkä pieni liikkeen tuntu olisi auttanut. Mene ja tiedä.

Voittajakuva on kuitenkin sangen erikoinen. Kisan voitti Simo Mikkonen kuvallaan Etelä-Suomen talvi.

Luontokuva, heh. Ei juuri uhku väriloistoa eikä aihekaan ole mikään perinteinen pihlajanmarjaterttu tai lumitykky. Sitävastoin kuva on ajankohtainen, siinä on sanomaa ja ajattelemisen aihetta. Näin marraskuussa tuntuu erityisen masentavalta ajatella uutta marraskuuta helmikuussa. Vielä enemmän masentaa se, että tulevaisuudessa vastaava näky on luultavasti enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Lisää ajatuksia samasta aiheesta herätti dokumenttielokuva Katastrofin aineksia, jonka kävin katsomassa viime viikolla. Dokumentti ei onneksi syyllistynyt paasauksen eikä jeesusteluun. Se kertoo ihan tavallisesta espoolaisesta perheestä ja vuodesta ilman öljyä. Siis ilman omaa autoa, muovileluja, moottorivenettä, muovipusseja, hammastahnaa ja montaa muuta asiaa. Ei ollut helppoa ei, kuten arvata saattaa. Välillä kävi ihan sääliksi ;). Mutta käykää ihmeessä katsomassa, jos ette vielä ole sitä tehneet.

Ympäristöraportista muihin uutisiin. Kotona on kaikki sikin sokin ja mullin mallin, sillä olen joka viikonloppu ollut jossain muualla. Viimeisin ekskursio tehtiin kädentaidon messuille, minkä seurauksena hukun lankoihin. Nopeana likkana tosin otin heti puikot käteen ja rupesin kutomaan. Slipoveri onkin melkein valmis jo! Toinen melkein valmis projekti on huovutettu shiba:

Tällä hetkellä shiballa on jo pää kiinni muussa kropassa ja värityskin kohdallaan, mutta näytän sitten kuvia valmiista tuotoksesta. Inka tilasi jo göötin, punainen shibakin on pyörinyt itsellä mielessä, äiti tekee kettua... Vaan ensin muut keskeneräiset työt valmiiksi! Ja joulukin on tulossa, lahjat odottaa tekijöitään...

Lopuksi vielä kuvia viime viikon perjantailta. Silloin päästiin vihdoin lenkille ja puistoilemaan Onninmaan gööttien kanssa! Hienosti meni, kukaan ei tapellut ja vähän leikittiinkin. Ensi kerralla mennäänkin metsälenkille, jottei arvon gööttien tarvitse hermostua paikallaan seisoskelusta. Onhan se aika työlästä, kun koko pitää olla tarkkana: aina on jossakin joku (tai jokin), jonka läsnäolosta pitää ilmoittaa. Ja vaikkei olisikaan, niin kyllähän varmuuden vuoksikin on hyvä ilmoittaa kaikille, että epäilee jonkun olevan jossakin. Meneehän siinä pienen koiran pää sekaisin.
Tässä tiedustelijat Tiuku ja Onni töissään:

Tiuku tarkkailee ympäristöä (korkealta näkee paremmin, varsinkin jos on vähän lyhyemmät jalat kuin monilla muilla):

Onni taas kaivaa valmiiksi pakotunnelin aidan ali, jos puolustus sattuu pettämään.

Onni olisi jo valmis leikkimään, mutta tytöt vielä nuuskuttelevat:

Inkalle ja koirille kiitos mukavasta aamupäivästä. Toivottavasti päästään pian uudestaan yhdessä lenkkeilemään! Akiko kiittää myös herkullisista luista, poronluuta on jo nakerreltu pikkuhiljaa pari päivää... :D

Karvaisia kavereita

2008-11-02T17:53:00.009+02:00

Akikolla on nykyään useita erilaisia karvaisia kavereita.

Ensimmäinen on valkoinen ja pörröinen. Se hankittiin Radiokirppikseltä kymmenellä eurolla pari viikkoa sitten ja on siitä lähtien ollut Akikon unikaverina. Kaveri, siis lampaantalja, on ihanan pehmeä ja lämmittää mukavasti koiranpetiä. Tulin kotiin, laitoin taljan lattialle: Akiko nuuhkaisi sitä pari kertaa ja asettui sitten sen päälle makaamaan. Ja miten niin kissat löytävät aina mukavimmat oleskelupaikat?

Toinen kaveri on sekin villaa. Se ei kylläkään ole valkoinen, vaan ruskea. Eikä se ole myöskään lammas, vaan koira. Se lentänyt Pariisista asti Teemun äidin mukana Akikoa viihdyttämään. Ja aikamoisen riemun se saikin aikaan kun se kaivettiin pussista esille! Onneksi se ei suuttunut, vaikka sitä riepoteltiin ympäri taloa aika hurjastikin. Tässä kaverukset sulassa sovussa:

Kolmas ja neljäs kaveri ovatkin sitten ihan oikeita koiria. Akiko on hitaasti lämpiävää tyyppiä (varsinkin muille nartuille), joten olemme aloittaneet tutustumiset toisiin koiriin varovasti. Viime tiistaina kävimme yhdessä lenkillä Tinjan ja Maru-shiban kanssa. Marulla on ikää 5 kk ja se on aivan ihana pieni punainen shibaneiti. Maru olisi kovasti halunnut tutustua ja leikkiä, mutta Akiko rähähti sille heti ja pysyi lenkillä omissa oloissaan, ei kuitenkaan enää murissut. Koirapuistossa se intoutui riemukkaaseen juoksemiseen ja leikkimiseen, vaikka paikalle tuli kaksi muutakin koiraa! Odotamme innolla tulevia leikkihetkiä Marun kanssa.

Tänään kävimme lenkillä ja puistoilemassa Morris-herran kanssa. Morris on parivuotias, erittäin sekarotuinen ja erittäin kiltti. Se on Teemun siskon hoitokoira, ja Akikon mielestä hurjan kiva poika. Lenkillä koirat menivät kuin kaksi vanhaa kaverusta. Tässä parivaljakko:

Eilen Akiko oli hoidossa ja minä suuntasin Vantaalle SSKY:n päänäyttelyyn, jossa oli myös shibojen erikoisnäyttely ja Lemmikki 2008 -messut. Päivä oli pitkä mutta antoisa, halli oli täynnä kaikenlaista vilistäjää. Illalla kävin vielä tervehtimässä aina niin iloista Opri-shibaa. Merille ja Jullelle kiitokset serurasta ja autokyydeistä! Näyttelystä toin Akikolle tuliaisina näyttelyhinan ja sen kanssa jo vähän harjoiteltiinkin illalla. Lisäksi pikku piski sai Luun. Luu ei ensin herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia, mutta pienen rohkaisun jälkeen Luuta jo vähän lipaistiin ja maisteltiin. Lopulta Akiko ymmärsi itse miten Luun kanssa on toimitava: rakt på sak eli suoraan asiaan, ei siinä auta pikku puraisut! Luun syömisessä menee tämä ilta ja varmaan vielä huominenkin, sillä syöminen jäi kesken kun koira uupui ja käpertyi kerälle koriinsa. Kyllä Luu on sen verran kova pala purtavaksi että välillä täytyy huilia.

Luukuvien myötä Akiko lähettää terveiset Tarolle, joka blogissaan urheasti kamppailee villisian sorkan kanssa!

Valokuvausta ja vapauden riemua

2008-10-20T13:37:00.015+03:00

Saimme kuin saimmekin aurinkoisen sunnuntain ja kävimme kuvailemassa sunnuntaina 12.10. Akiko tosin sai hepulikohtauksen kesken kuvaamisen eikä millään meinannut pysyä paikoillaan, mikä hieman hankaloitti poseerauskuvien ottamista... ;) Muutamia kivoja ja onnistuneita kuvia silti tuli! Laitan kuvia myöhemmin picasa-albumiin ja niitä varmaan vilisee myös sivupalkin diaesityksessä. Tässä kuitenkin yksi, kuvassa Akiko Teemun kanssa:

Viime viikolla kävi muutama kaveri kylässä, ja kaikki kyllä ihastuivat Akikoon sen nähdessään! Nyt se tuleekin heti eteiseen kerjäämään rapsutuksia kun joku tulee kylään. Onneksi se on rauhallinen, eikä hypi tai riehu hulluna vieraiden tullessa. Keskiviikkona sen sijaan kohtasimme toisenlaisen kaverin: iltalenkillä Akiko huomasi jäniksen, ja koirassa uinunut Suuri Metsästäjä heräsi! Valitettavasti hihna oli tällä kertaa jänisjahdin esteenä ja saalis pääsi pakoon.

Eilen olikin sitten varsinainen puuhapäivä koiralle. Suuntasimme Hämeenpuiston koiratapahtumaan, jonka järjesti Rakkaat Haukut. Matkalla poikkesimme Ratinanniemen koirapuistossa, joka sattui juuri olemaan ihan vapaana. Vinkulelu on edelleen Maailman Paras Juttu, ja sitä sitä hakiessa saa hyvää liikuntaa (kuten kuvasta näkyy).

Rakkaat Haukut olivat järjestäneet koirille kaikenlaista virikettä: oli tunnusteltavaa, haisteltavaa, maisteltavaa ja katseltavaa. Paikalla oli myös ongelmakoirakouluttaja ja myyntikoju. Ja mikä parasta: paikalla oli muita koiria ja ihmisiä! Koska itse olin hihnan päässä, kuvaajana toimi Teemu.

Tässä neiti prinsessa tutustuu peiliin:

Tässä haistellaan ja maistellaan etelän hetelmiä:

Hämeenpuistosta suuntasimme vielä Annalaan vanhempieni luokse. Sää oli hyvä, joten suunnistimme koko porukka metsään sienestämään ja reippailemaan. Sienisaalis jä laihaksi, mutta muuten riemulla ei ollut rajoja: Akiko pääsi vihdoin juoksemaan vapaana! Koska Akiko ottaa helposti kontaktin ja tiesin, että sitä on pidetty vapaana, uskalsin päästää sen metsässä irti. Koira todella tulee heti luokse vihellyksen tai huudon kuultuaan - ja vauhdilla! Tässä se malttoi hetken pysyä paikallaan niin sain napattua kuvan:

Vaan annas olla kun päästiin kotiin ja tassut oli pesty: joku oli unohtanut ulko-oven rakoselleen ja eiköhän koira huomannut tilaisuutensa tulleen ja paineli viereiselle pellolle moikkaamaan toisia koiria. Isä oli ulkona juttelemassa naapurin kanssa ja kertoi, että Akiko oli tullut rappusille, katsellut rauhallisena ympärilleen ja koirat huomattuaan ampaissut tiehensä. Ihme kyllä Akiko ei yhtään rähissyt toisille koirille, vaan olisi mennyt ihan nätisti tutustumaan... No, onneksi lähistöllä ei ole autoteitä,toiset koirat olivat hihnassa ja Akiko antoi nopeasti ottaa itsensä kiinni eikä mitään sattunut. Luulen, että ulko-ovi pysyy visusti kiinni tämän jälkeen! ;)

Kotiin päästyään koira oli hyvin nälkäinen ja hyvin väsynyt, syötyään se kömpi suoraan petiinsä ja nukkui sikeästi seuraavaan aamupäivään asti. Sunnuntaina myös punnitsin sen uudestaan - elopainoa oli tällä kertaa 10 kg, vielä on siis matkaa ihannepainoon!

Kippuranurkan Kippura on vihdoin täällä!

2008-10-10T12:28:00.009+03:00

Kana-go, joka ristittiin uudelleen Akikoksi (Akiko on japania ja tarkoittaa syksyn lasta), saapui Bergenistä Helsinkiin torstaina ja lähdimme Inkan (unohtamatta Tuomasta, Onnia ja Tiukua) kanssa hakemaan sitä lentokentältä. Onninmaan väen taksipalvelulle kuuluukin erityiskiitos siitä että Akiko lentobokseineen on vihdoin kotona! Samaan hengenvetoon täytyy kiittää Meriä, joka sijoitti koiran mulle ja Christeniä, jonka luota koira tuli Suomeen.

Pikku shiba oli aivan riemuissaan päästessään vihdoin pois lentoboksista ja se hurmasikin meidät kaikki heti ensinäkemällä pyöriessään väkkäränä rahtitoimistossa. Matka kotiin Tampereelle sujui rauhallisesti. Akiko ystävystyi nopeasti Tumpin kanssa, joka ymmärsi heti jutun juuren: tie koiran sydämeen vie vatsan kautta. ;)

Uudessa kodissaan koira rauhoittui nopeasti ja nukkui yönsä hyvin (muutaman kerran toki piti ilmoittaa rappukäytävästä kuuluneista sangen epäilyttävistä äänistä). Aamulla se oli pirteä ja innokas lähtemään ulos. Meriltä lainassa oleva superharja tuli heti tarpeeseen. Ei ikinä uskoisi että noin pienestä koirasta voi lähteä niin paljon karvaa... Lenkin ja ruoan jälkeen uni maittoi taas. Taisi olla pienellä rankka päivä eilen.

Akiko on varsin leikkisä, ja vinkulelu olikin aivan huippujuttu! Se jaksoi myös kiinnostaa "kuolemansa" jälkeen, kun mitään vinkunaa ei varsinaisesti enää kuulunut. Koira toki yritti parhaansa mukaan puristella sitä hampaidensa välissä saadakseen aikaan edes jonkinlaisen pihinän!

Viikonloppuna vuorossa kuvaussessio, jos saisi vaikka ulkona otettua nättejä poseerauskuvia. Toivotaan siis kaunista syyssäätä!

Tuikun kippurablogi

Surullisia uutisia

Sirun lapset

Hachi

Ystävänpäivä

Koirahierontaa

Kirskaanniemi

Pehmoshiboja

Hepo hirnahtaa

Merry Christmas

Christmas Calendar - December 11

Christmas Calendar - December 10

Shibatapaaminen 6.12.

Christmas Calendar - December 8 & 9

Christmas Calendar - December 6 & 7

Christmas Calendar - December 4 & 5

Christmas Calendar - December 3

Christmas Calendar - December 2

Christmas Calendar - A Picture for Each Day

Uudet kotisivut toiminnassa / Our new homepage

Uudet kotisivut

Kuma ja Taiho

Siru näytelmissä

Karkkila RN 25.9.2010

Pikapäivitys

Intiaanikesä

Juhlan ja lähdön tunnelmaa

Scratch my belly!

Kotisivut / Our Home Page

Ihana Siru

Keväistä kuvasaastetta

Pentuja!

Lunta

Uusi ulkoasu

Haaste / Challenge

Norjan Voittaja

Näyttelypyrähdys

Ulkoilua

Alive and kicking

Onnea!

"So long, farewell..

Ajanvietettä

Ystävien päivä

Jotain valmista sentään

Viime vuoden uutisia, ja vähän tämänkin

Ei itkeä saa, ei meluta saa...

Winter Wonderland

In the meadow we can build a snowman,And pretend that he's a circus clownWe'll have lots of fun with mister snowman,Until the other kids knock him down.

When it snows, ain't it thrilling,Though your nose gets a chillingWe'll frolic and play, the Eskimo way,Walking in a winter wonderland.

Marraskuu ...vai sittenkin helmikuu?

Karvaisia kavereita

Valokuvausta ja vapauden riemua

Kippuranurkan Kippura on vihdoin täällä!

In the meadow we can build a snowman,
And pretend that he's a circus clown
We'll have lots of fun with mister snowman,
Until the other kids knock him down.

When it snows, ain't it thrilling,
Though your nose gets a chilling
We'll frolic and play, the Eskimo way,
Walking in a winter wonderland.